Takaisin karsinaan

Päiväkirja

Tarinat
5. joulukuuta 2021 - Vaikeiden valintojen äärellä - kirjoittanut Benjamin
6. joulukuuta 2021 - Myydään australianhevosruuna - kirjoittanut Benjamin
25. joulukuuta 2021 - "Welcome to Australia!" - kirjoittanut omistaja

25.12.2021 - "Welcome to Australia!"

"Thank You for choosing Finnair!" luki näytöllä kun olin juuri ostanut lentoliput Australiaan. Sinne meni muutama satanen euroja ja vähän enemmänkin. Katselin pankkitiliäni, joka ammotti tyhjyyttään, mutta säästötilillä lojuivat omaan hevoseen käytettävät rahat. Miksi mä sitten lähdin Australiaan? No, hyvä kysymys. Mua odotti siellä hevonen. Vieläpä sellainen yksilö, josta tarjosin ensin kuvien ja videoiden perusteella, mutta koska hevonen oli saatava Suomeen, niin mähän päätin lähteä sitä näin joulun kynnyksellä hakemaan. Äkkilähtöni oli lähdössä seuraavana aamuna, joten ei auttanut kuin pakata, nukkua yön yli ja hypätä aamun valjetessa lentokoneeseen. Melkein kokonainen päivä siinä meni matkustaa, mutta vihdoin saavuin Austarian maan kamaralle ja vastassa minua lentokentällä oli Benjamin. O'Hara rachin Benjamin. Mies tuli heti kädet levällään vastaan ja edelleen epäröivin miettein heittäydyin miehen halattavaksi. "Howdy, welcome to Australia!", mies tervehti, mutta vaihtoi pian suomenkieleen. Minä raahasin matkalaukkuni miehen maasturiin ja hurautimme maaseudun läpi O'Haran ranchille.

Minä sain majoittua tallin yläkerrassa. Tallityöntekijälle se oli tarkoitettu, mutta työntekijä oli juuri sopivasti lomilla. Levitin tavarani pitkin oleskelutilaa ja suuntasimme Benjaminin kanssa talliin. Siellä peräkarsinassa lymysi yrmeän näköinen ruuna. Se seisoi peräpää kohti karsinan ovea ja mulkaisi nopeasti ovelle saapuneita silmäpareja. Eli meitä. "Dope se on vähän tommonen, siks mä oikeestaan oon sitä myymässä. Raukka luulee taas joutuvansa jonkun kokemattoman käsiin", Benjamin kertoi ja minä nyökyttelin vieressä. Dopen kiiltävän punainen karva välkehti ikkunasta tulevien valonsäteiden lomassa. Olimme sopineet Benjamin kanssa heti vaelluskierroksen, jotta pääsisin testamaan Dopea. Kun ruuna oli varustettu ja Benjaminille hevonen haettu, niin siirryimme kentälle.

Ruuna kurkkasi sivulle, kun siirryin sen viereen valmiina nousemaan selkään. Epäluuloisen oloinen Dope ainakin oli. Ei onneksi mitenkään ilkeä. Taputin ruunan sileää kaulaa selkään päästyäni ja annoin reippaasti pohkeita. Benjamin varoitteli ruunan olevan tahmea. Muutaman kenttäkierroksen jälkeen suuntasimme Australian kauniiseen maastoon. Minä annoin Dopen kävellä pitkällä ohjalla ja samalla yritin saada ruunaa venyttämään askeltaan. Nautin kuitekin olla sen selässä. Australianhevonen oli minulle uusi tuttavuus, mutta ei se tämän perusteella ollut sen kummempi tai erikoisempi kuin mikään puoliverinenkään. Ihastuin Dopeen täysin.

Viikon reissuni jälkeen Dopeen tutustuttuani oli aika tehdä päätös. Onneksi Benjamin oli reilu hevosenomistaja ja lupasi auttaa Dopen maahantuonnissa Suomeen, sillä päädyin ostamaan ruunan. Lentolippuni olivat olleet sen verran hintavat ja säästötililtä kaivetut rahat hevosen maksamiseen sen verran vähissä, että olin kiitollinen Benjaminille, joka oli lupautunut kustantamaan maahantuonnin. Lentomatka sujui hyvin ja pian minulla olikin lämminverinen australialainen keskellä Suomen kirpsakkaa talvea. Olisittepa nähneet Dopen ilmeen. Tai Toopen, kuten se Suomeen tultuaan ristittiin.

6.12.2021 - Myydään australianhevosruuna

"Myydään monipuolinen australianhevosruuna. Hyväkuntoinen ja terve, kisattu nuorempana englantilaisissa lajeissa ja myöhemmin toiminut asiakaskäytössä vaellushevosena. On ratsastettu myös westerniä.

Toimiva, vaikkakin ajoittain vähän hapan. Saattaa näyttää julmalta, mutta todellisuudessa kuitenkin kiltti. Oikean ihmisen kohdalla varmasti todellinen helmi rohkean ja selväpäisen luonteensa vuoksi.

Etsinnässä koti, jossa pääsee rentoon harrastuskäyttöön yhden tai kahden ihmisen hevoseksi, ei enää vaihtuvaan asiakaskäyttöön.

Yhteydenotot Benjamin O'Haralle."


Ja julkaise.

Niin, noin yksinkertaista se oli. Hevosen myyminen oli vain yhden hiiren klikkauksen päässä. Pian kyseistä ilmoitusta katselisivat kymmenet, jopa sadat silmäparit tutkien ja pohtien, olisiko siinä oikea hevonen juuri minulle. Moni varmasti sivuuttaisi sen. Ihmiset halusivat kuulla miten loistava se hevonen olisi, miten taitava ja osaava se on. Eivät ne halua kuulla mitään, joka voisi viedä sen hevosen hienoutta ja hohtoa pois. Siitä huolimatta Ben oli päättänyt olla rehellinen ilmoituksessaan. Se oli eniten reiluinta Dopelle itselleen, että sen mahdollinen tuleva omistaja tietäisi heti, ettei ruuna todella ole mikään päivänpaiste.

Benjamin saattoi vain toivoa, että sille löytyisi oikea ihminen, joka todella haluaisi siihen tutustua.

Vaikka kyllähän ruuna voisi varhaisia eläkepäiviä O'Harassa viettää, toimia vaikka varsojen hoitosetänä. Siihen se olisi varmasti hyvä. Mutta karsinapaikkoja oli jo entuudestaan rajallinen määrä, ja Benin täytyi tunteidensa sijaan miettiä järjellä. Yrityksen täytyi tuottaa, ja hevosten täytyisi silloin pystyä tuomaan rahaa. Koulutettavia ja kuntoutettavia, joista oli vain kuluja, oli jo ihan riittävästi. Ei se silti hyvältä tuntunut. Jotenkin Benistä tuntui, kuin hän olisi pettämässä ystävänsä luottamuksen. Todellisuudessa Dope tuskin jäisi juuri häntä kaipaamaan, ei miehellä ja hevosella kuitenkaan kovinkaan syvää luottamussuhdetta ollut, mutta minkäs ihminen tunteellisuudelleen voi..

Ben nousi koneensa äärestä. Ripper oli hetkessä jaloillaan, valmiina seuraamaan omistajaansa seuraavaan paikkaan. "Jaaha", Ben hengähti ja taputti koiran päälakea. "Lähdetääs sit takasin hommiin."

5.12.2021 - Vaikeiden valintojen äärellä

Huoh.

"Mitä mä oikee teen sun kanssa?" Benjamin huokaisi katsellessaan auringossa punertavaa ruunaa. Se viis veisasi aidalla notkuvasta miehestä, vaan imuroi kitaansa ihanan maukasta ruohoa minkä ehti. Kuluneen viikon ajan oli satanut lähes tauotta, mutta nyt viimein aurinko oli tullut näkyviin ja alkanut kuivattaa maaperää. Sateet olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä, ruoho näytti jopa Benin mielestä mehukkaalta.

Kyseinen hevonen oli aiheuttanut jo useamman vuoden enemmän ja vähemmän päänvaivaa omistajalleen. Benjamin oli melko nopeasti Dopen oston jälkeen ymmärtänyt, ettei ruuna oikeastaan sopinut siihen käyttöön johon hän oli sitä ajatellut. Melko nopeasti asiakkaiden kanssa Dopesta oli huomannut että sitä kyllästytti, tai peräti ärsytti koko homma. Ben kuitenkin muisti ruunan vauhdikkaan saapumisen tilalle, kun se rynnisti trailerista pihalle sellaista kyytiä ettei sitä hakeneella kuljettajalla ollut kahta sanaa siihen. Oli lähellä ettei nuori ruuna olisi vallan riistäytynyt käsistä.

Sen jälkeen Dope oli päässyt lomailemaan, sillä eläinlääkärin tarkastusessa (sivuhuomautus; harvinainen kerta kun Ben sellaista ostamalleen hevoselle teetti) oli löytyneet kinnerpatit. Epäilemättä ne olivat olleet syyt siihen, miksi Dopen aikaisempi, kilpaileva omistaja oli sen halunnut myydä. Mutta se ei haitannut Beniä, sillä Dopella oli ollut aikaa tutustua tilaan rauhassa, ja Benillä itsellään aikaa tutustua siihen. Ei Dope koskaan ollut erityisen kiinnostunut ihmisen seurasta, mutta sen mielentila oli ollut paljon positiivisempi.

Tuntui kurjalta nähdä ruuna elämäänsä tyytymättömänä.

Vielä pari vuotta sitten Ben ei välttämättä olisi koko asiaa niin ajatellut, olihan sillä iso laidun, kokoajan syötävää, laumatovereita, se pääsi liikkumaan.. Kaiken järjen mukaan Dopella olisi pitänyt siis olla asiat ihan hyvin, ja sehän kuitenkin suoriutui töistään ihan hyvin. Nyt kuitenkin mies tiesi paremmin, ja kiinnitti niin moneen eri asiaan huomiota.

Dope pärskähti, ja hetkeksi se nosti päänsä ruohikosta ylös. Se katsahti Benin suuntaan suu edelleen käyden, mutta laski pian päänsä takaisin alas.

Ben huokaisi uudelleen. Hän vain oli niin kovin kiintynyt siihen.

Tarinahevoset